Todellakin, nyt saatte kuulla tarinan
ensimmäisestä huovutuskokeilustani. Mutta malttakaahan hetki, ensin
esittelen jo muutama päivä sitten valmistuneen kissapipon ja lapaset.
Lapaset on tehty peruslapasohjeella
harmaasta ja kanervanvärisestä woolista, kaksinkertaisella langalla ja
nelosen sukkapuikoilla. Lapaset oli sellainen tarpeen sanelema työ,
kaupan sormikkaissa alkoivat kädet palella. Lankaa lapasiin kului lähes
kaksi kerää harmaata ja jonkin verran kanervanväristä.
Pipo taasen on sellainen turhamaisuuden sanelema työ, halusin lapasiin sointuvan päähineen. Pipo on tehty kanervanvärisestä woolista ja Schachenmayr nomotta Brazilia langasta, väri harmaa. Aika huono kuva, mutta todellisuudessa pipossa on pienet kisunkorvat, kun se on päässä. Loin 65 silmukkaa ja neuloin reunaan 2o2n-joustinta neljä kerrosta. Muuten pipo on neulottu ainaoikeana. Tämäkin työ on näitä toinen kerta toimivan pipon tekee, ensimmäisellä kerralla nimittäin loin liikaa silmukoita ja piposta tuli ympärysmitaltaan liian iso ja korkeudeltaan liian matala. Purkuun siis. Enkä tässä nyt viitsi piinata teitä kertomuksella pörrölangan purkamisesta, sanotaan nyt vaan, että paska homma, mutta tulipa tehtyä. Lankaa meni kerä Braziliaa ja vajaa kerä woolia. Ihanan lämmin pipo.
Enempää valmiita töitä ei ole tällä hetkellä esiteltävänä, minulla kun ei toimi kurinalainen yksi työ kerrallaan -asenne. Joten mennäänpä sitten pidemmittä puheitta huovutuskokeiluuni. Kaikki alkoi siitä, kun eksyin netissä Lankakorin sivuille. No sieltä löytyi sitten virolaista huopuvaa lankaa ja ajatus ikiomasta Sophiesta heräsi. Ei muuta kun tilaus menemään ja lankoja odottelemaan. Kahdessa viikossa langat saapuivat ja ostotapahtuma sujui muutenkin mukavasti, vaikka alkuun huolettikin maksaa langat ennen kuin ne saapuvat. Tilaan siis varmasti kaupasta uudelleenkin.
Lankojen saavuttua seurasi hillitöntä neulontaa ja parissa illassa laukku valmistuikin. Käytin ohjeen silmukkamääriä, mutta kasin puikkoja, koska halusin laukusta hieman suuremman. Alla kuva laukusta enne huovutusta.
Pipo taasen on sellainen turhamaisuuden sanelema työ, halusin lapasiin sointuvan päähineen. Pipo on tehty kanervanvärisestä woolista ja Schachenmayr nomotta Brazilia langasta, väri harmaa. Aika huono kuva, mutta todellisuudessa pipossa on pienet kisunkorvat, kun se on päässä. Loin 65 silmukkaa ja neuloin reunaan 2o2n-joustinta neljä kerrosta. Muuten pipo on neulottu ainaoikeana. Tämäkin työ on näitä toinen kerta toimivan pipon tekee, ensimmäisellä kerralla nimittäin loin liikaa silmukoita ja piposta tuli ympärysmitaltaan liian iso ja korkeudeltaan liian matala. Purkuun siis. Enkä tässä nyt viitsi piinata teitä kertomuksella pörrölangan purkamisesta, sanotaan nyt vaan, että paska homma, mutta tulipa tehtyä. Lankaa meni kerä Braziliaa ja vajaa kerä woolia. Ihanan lämmin pipo.
Enempää valmiita töitä ei ole tällä hetkellä esiteltävänä, minulla kun ei toimi kurinalainen yksi työ kerrallaan -asenne. Joten mennäänpä sitten pidemmittä puheitta huovutuskokeiluuni. Kaikki alkoi siitä, kun eksyin netissä Lankakorin sivuille. No sieltä löytyi sitten virolaista huopuvaa lankaa ja ajatus ikiomasta Sophiesta heräsi. Ei muuta kun tilaus menemään ja lankoja odottelemaan. Kahdessa viikossa langat saapuivat ja ostotapahtuma sujui muutenkin mukavasti, vaikka alkuun huolettikin maksaa langat ennen kuin ne saapuvat. Tilaan siis varmasti kaupasta uudelleenkin.
Lankojen saavuttua seurasi hillitöntä neulontaa ja parissa illassa laukku valmistuikin. Käytin ohjeen silmukkamääriä, mutta kasin puikkoja, koska halusin laukusta hieman suuremman. Alla kuva laukusta enne huovutusta.
Lankana siis
Maali, paksu huopuva lanka. Aika
jättimäiseltä laukku ennen huovutusta näytti, mutta uskoin kassin
kutistuvan ihan kivaksi. Pesukoneeseen en uskaltanut kassia laittaa,
sillä langoissa varoitettiin, että ne päästävät väriä yli 30 asteen
lämpötilassa. Niin ne todella tekivätkin. Aloitin siis huovuttamaan
käsin, mäntysuopaa ja kuumaa vettä apuna käyttäen. Aikani siinä
huovuttelin, eikä mitään tapahtunut. No, koska minä en ole niitä
maailman kärsivällisimpiä ihmisiä, päätin näyttää kassintekeleelle,
että huonomminkin sillä voisi asiat olla. Iskin kassin kattilaan, vettä
päälle ja tulta (tai sähkövastus) alle. Siinä kassia keitellessä (kyllä
todellakin keitin kassia) sain kuulla avokiltani rohkaisevia
kommentteja tyyliin: "Keitä se kokoon, kulta!" tai "Lisätäänkö hieman
suolaa ja maustepippuria, muutama laakerinlehtikään ei olisi
pahitteeksi?"
Tässä vaiheessa otsasuoneni pullotti jo uhkaavasti, eikä asiaa helpottanut yhtään kattilasta kaivamani mytty, se keleen kassi ei kutistunut lainkaan!
Tässä vaiheessa otsasuoneni pullotti jo uhkaavasti, eikä asiaa helpottanut yhtään kattilasta kaivamani mytty, se keleen kassi ei kutistunut lainkaan!
No okei, kyllä se vähän kutistui,
mutta ei läheskään tarpeeksi, tästä piti tulla sievä käsilaukku, eikä
lörppö olkakillutin. Pinta kyllä huopui kauniiksi. Elikkäs, apuanne
tarvitaan, rakkaat kanssaneulojat! Mitä mä nyt teen???
Jotta tästä postauksesta ei tulis pelkkä vali-valipostaus laitetaan loppuun kuvia muista Lankakorista ostamistani langoista.
Jotta tästä postauksesta ei tulis pelkkä vali-valipostaus laitetaan loppuun kuvia muista Lankakorista ostamistani langoista.
Tässä myöskin huopuvaa virolaista,
tosin ohuempaa sorttia, toiveissa ois näistä (molempaa väriä on kaksi
kerää) tehdä jokin asuste tai asusteita. Hieman toi nettiostelu on
hankalaa, luulin, että lankojen väreissä olisi suurempikin sävyero.
Mutta ei se haittaa. Näistä täytyy varmaan huovuttaa koetilkku, jotta
näkee, huopuvatko yhtä heikosti, kun paksumpi Maali.
Tässä ihanan vaaleanpunaista puuvillalankaa, näistä haluan tehdä kesäksi huivin.
Ja vielä viimeiseksi kuva Misusta.
Katsokaa tota ilmettä, ilmeisesti
virolainen lanka herättää kissassa lievää omistushalua. Misu nukkuu
tälläkin hetkellä kassin päällä, joten jos sitä ei pysty millään
käyttökelpoiseksi pelastamaan, siitä tulee kissan kassi.