Näköjään blogini ei itse päivitä itseään, joten päivitysten ollessa minun vastuulla tulette kuulemaan minusta säännöllisen epäsäännöllisesti.

Viime aikoina olen aloittanut enemmän töitä, kuin saanut valmiiksi. Varsinainen vastarannan kiiski siis, kun muut vähentävät keskeneräisten töiden määrää fufoilemalla, minä lisään niitä huolestuttavissa määrin. Mutta menköön tämä kevään piikkiin, silloinhan tuleekin innostua kaikesta ja rynnätä suin päin uusiin haasteisiin. Onhan edessä taas pitkä talvi, jolloin kymmenet keskeneräiset työt voi tehdä valmiiksi. Jos siis muistaa, mitä niistä alunperin piti tuleman.

Näin kevään edistyessä huomaan tarttuvani mielummin virkkuukoukkuun kuin neulepuikkoihin. Tämä johtunee siitä, että en saa puuvillalangoilla tasaista neulejälkeä. Perfektionistinä minun on vaikea hyväksyä epätäydellistä neulepintaa.

Koska myös töiden kuvaaminen ja kuvankäsittely on näköjään minun vastuullani, saatte tällä kertaa kuvia vain vanhoista töistä.

Tällaisen hihattimen neuloin kummityttöni pikkusiskolle. Tämä hihatin vaan lojuu edelleen keskeneräisten töiden korissa, joten saattaa olla, että Vilma parka kasvaa hihattimesta ohi ennen kuin saa sen päälleen.

Lankana Novitan Wool, vanha merinovillainen.

Neuloin myös jämälangoista kännylleni pussin.

Lankana kanervan värinen merinowool ja pätkävärjätty nalle.

Tällä hetkellä aktiivisena koukulla on bilehuivi punasävyisestä Chilistä ja kukkahuivi vaaleanpunaisesta puuvillalangasta.

Niistä kuvia sitten joskus.