Olihan minulla oikeaa asiaakin teille rakkaat lukijat: Lapsuuden ystäväni, joka vieläkin on yksi rakkaimmista ihmisistä elämässäni, on nero! Katsokaa mitä hän osaa tehdä tavalliselle, massasta mitenkään erottumattomalle Ikean viinilasille!
Kuva ei kylläkään tee oikeutta kauniille hiekkapuhalluskuviolle, mutta minkäs voit kun taidot ei riitä (minulla siis). Näitä punaviinilaseja on nyt kuusi ja lisääkin saan, heti kun ehdin hänelle laseja toimittaa. Niin, siis haaveena on täydellinen kuuden hengen viinilasisarja kuvassa näkyvällä hiekkapuhalletulla kuviolla varustettuna. Halusin laseihin yksinkertaisen kuvion, sillä viinit ovat neulonnan ohella yksi rakkaimmista harrastuksistani. Enkä halua lasin vievän liikaa huomiota jumalaiselta nesteeltä sen sisällä.
Niin, tämänhän piti olla neuleblogi, joten puhutaanpas lopuksi vielä hieman oikeaa asiaakin. Neuloin eilen vimman vallassa aiemmin mainitsemaani villasukkaa. Ei se kyllä suuremmin edistynyt, mutta kaipa nuo joskus valmistuvat. Eilen lankainventaariota tehdessäni tosin huomasin, että minulla ilmeisesti on taipumusta yksijalkaisille tarkoitettujen sukkien neulomiseen. Löysin nyssyköistäni yhden oranssi-siniraitaisen valmiin sukan, jolle ei paria ole ja puikoilta yhden sinisen sukan alun, johon olin aloittanut ruutukuviota oranssilla langalla. Eikä mitään muistikuvaa, koska olen kyseisiä sukkia neulonut. Mahdollistahan on myös että tästä ruutusukasta on ollut tarkoitus tehdä pari raitasukalle, tiedä häntä.
Neuloin myös kummitytölle tulevaa kaarrokeneuletta, se on kohta hihoja ja kaarroketta vaille valmis. Vaiheessa siis ja pahasti! Tekee kamalasti mieli aloittaa jotain uutta, ehkä jotain ihan pientä vauvan neuletta kummitytön pikkusiskolle, ihan pientä vaan. Siis eihän tarkoitus suinkaan ole hukuttaa itseään puolivalmiisiin neuleisiin, eihän? No joo, niin minulle varmaankin käy jokatapauksessa, mutta täytyy nyt ainakin näön vuoksi pyristellä vastaan.
